Otsikon väite pitää paikkansa. Rakastan minua aika paljon, mutta nyt on tullut hetki tunnustaa, että käsite kaipaa tarkempaa määrittelyä. Parin vuoden ajan olen pohtinut suhdetta itseeni.
Olen ahkeroinut moninaisten hankkeiden parissa; työntekoa ja opiskelua miltei vuorokaudet ympäriinsä. Olen saavuttanut vuosien varrella monissa hankkeissani suurtakin menestystä. Opinnot ovat sujuneet hyvin, työssäni olen suorastaan tehnyt historiaa. Joillekin nimeni merkkijono merkitsee naista, joka pystyy tekemään lähes mitä tahansa, kun niin päättää.
Kahdessakymmenessä vuodessa minä, langanlaiha urheiluhullu tyttönen, olen kaksinkertaistanut ikäni ja painoni. Vuosien varrella olen käynyt läpi monenmoisia laihdutuskuureja. Toisinaan olen onnistunut laihdutushankkeissa, mutta silti lopputuloksena on ollut vielä lihavampi minä.
Viime vuodet olen kuitenkin onnistunut pysyttelemään kuta kuinkin samoissa painolukemissa ja jopa kutistumaan jonkin verran.Viime kesänä aloitin parisuhdekurssin itseni ja syömisen kanssa. Aloin ottaa aikaa muuhunkin kuin työhön ja opiskeluun. Oma hyvinvointi alkoi kiinnostaa, kun tajusin, että tällä parisuhdekurssilla pitää opetella uudestaan rakastamaan itseään.
Olen kolmen teini-ikäisen tyttären äiti. Olen yrittänyt tarkasti pitää talossamme yllä niin sanottua ruokarauhaa eli kenenkään syömisiin ei puututa. Oma, jopa sairaalloiseksi yltynyt laihduttaminen omassa nuoruudessani, on saanut minut todella varovaiseksi dieettien suhteen. Ikinä en toivoisi omille tyttärilleni sitä helvettiä, johon jouduin, kun aloitin 13-vuotiaana ensimmäisen laihdutuskuurini. Siitä lähtien suhde ruokaan on ollut minun koetinkiveni.
Kun nyt katselen sorjia tyttäriäni, jotka eivät kärsi ylipainosta, eivätkä alipainostakaan, olen iloinen. Sutjakoita kaunottaria, vaikka itse sanonkin. Tytöt saivat minut muistamaan, että olin aivan samankokoinen silloin, kun kuvittelin olevani todella lihava.
Nyt, kun todella olen lihava, ymmärrän, että rakastan minua tarkoittaa aivan jotain muuta kuin sitä, että minun pitää olla jatkuvassa läheisessä rakkaussuhteessa ruoka- ja juoma-annosten kanssa. Orgioita ei tästä parisuhteesta ole puuttunut.
Tähän minun omaan parisuhdekurssiini kuuluu myös osallistuminen maa- ja kotitalousnaisten Sentit peliin -kampanjaan. Hoksasin nimittäin, että kaikissa niissä onnistuneissa hankkeissani en koskaan ollut toiminut yksin, vaan olen toiminut ryhmässä. Olen ollut vastuussa teoistani myös muille.
Katsotaan mihin tämä kokeilu vie minut tämän vuoden aikana.
Kommentit