On muuten nyt niin, että olen laihtunut edelleen. Lokakuun alussa pääsin rintojen pienennysjonoon ja puolen vuoden kuluttua ensi keväänä tai sitten alkusyksystä pääsen leikkaukseen, siihen mennessä pitää laihtua ainakin saman verran kuin tähän mennessä eli se parisenkymmentä kiloa!
Olen muuttunut. Olen onnellinen ja olen vapaa toteuttamaan itseäni. Ei ne läskit estäneet sitä ennenkään, on vaan mukavampaa kun voi kumartua puuskuttamatta.
Toki olen edelleen lihava, mutta nyt tämmöinen tavanläski. Vuoden kuluttua olen normaalipainoinen, normaalin kokoisille rinnoilla... jee
lauantai, 4. marraskuu 2006
Ähäskutti!
torstai, 13. huhtikuu 2006
Enää 34 kiloa tavoitteeseen
eli
aamulla vaaka näytti jo uudella numerolla alkaa sarjaa... laihtumista
on kieltämättä auttanut se, että kerrankin elämässäni reagoin asioihin
sillä että ei ole nälkä! Tämä on aivan loistavaa, eli kun aikaisemmin
söin ja join stressiin, nyt minua ei enää huvita tehdä niin.
Se tarkoittaa sitä, että olen onnistunut rikkomaan vanhan kaavan!
Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti.
Se tarkoittaa sitä, että olen onnistunut rikkomaan vanhan kaavan!
Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti.
torstai, 16. maaliskuu 2006
Laihduttajan paras kaveri
Nyt
se on todistettu. Laihduttajan paras kaveri on koira, ja vielä
sellainen koira joka osaa kerjätä niin hellyyttävästi, että laihduttaja
lankeaa koiran anovien silmien alla ja luopuu suosiolla suupalastaan.
Menetelmässä on muistettava seuraavat asiat: Hanki iso koira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja opeta se kerjäämään itseltäsi ruokaa. Koska itse kärsit lihavuudesta, et voi tehdä koirallesi sitä, että lihottaisit sen pullukaksi, joten syöt itsekin vähemmän...
Lapsilta ja siipalta salaa syöminen on helppo nakki kotioloissa, mutta koiraa et pääse minnekään karkuun, annas olla kun kaapin ovi aukeaa ja pieninkin napsahdus tai rasahdus kuuluu mistäpäin huushollia tahansa, eikös laihduttajan paras kaveri ole paikalla. Yhtäkkiä huomaat kuinka usein juokset jääkaapilla, aikaisemmin siihen ei ollut kukaan kiinnittänyt sen kummenpaa huomioata, mutta koiran hankkimisen jälkeen ei yksikään oven avaus ole jäänyt huomaatatta.
Toinen hyvä asia on siinä, että laihduttajan ei enää itse tarvitse olla perheen jätesanko, joka syö kaiken ylijääneen, loput koiralle.. ja kun ei raaski heittää niin paljon koiralle ruokaa, alkaa tehdä pienempiä annoksia ja ruokaa jää yli vähemmän, aikaisemminhan laihduttaja kyllä kykeni reippaasti vetämään napaansa kaikki kelpaamattomat ruoat...
Menetelmässä on muistettava seuraavat asiat: Hanki iso koira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja opeta se kerjäämään itseltäsi ruokaa. Koska itse kärsit lihavuudesta, et voi tehdä koirallesi sitä, että lihottaisit sen pullukaksi, joten syöt itsekin vähemmän...
Lapsilta ja siipalta salaa syöminen on helppo nakki kotioloissa, mutta koiraa et pääse minnekään karkuun, annas olla kun kaapin ovi aukeaa ja pieninkin napsahdus tai rasahdus kuuluu mistäpäin huushollia tahansa, eikös laihduttajan paras kaveri ole paikalla. Yhtäkkiä huomaat kuinka usein juokset jääkaapilla, aikaisemmin siihen ei ollut kukaan kiinnittänyt sen kummenpaa huomioata, mutta koiran hankkimisen jälkeen ei yksikään oven avaus ole jäänyt huomaatatta.
Toinen hyvä asia on siinä, että laihduttajan ei enää itse tarvitse olla perheen jätesanko, joka syö kaiken ylijääneen, loput koiralle.. ja kun ei raaski heittää niin paljon koiralle ruokaa, alkaa tehdä pienempiä annoksia ja ruokaa jää yli vähemmän, aikaisemminhan laihduttaja kyllä kykeni reippaasti vetämään napaansa kaikki kelpaamattomat ruoat...
tiistai, 21. helmikuu 2006
Voin vain aavistaa ja hämärästi muistaa
millaista
oli liikkua ilman näitä kaikkia kiloja. Tänään bailatinotunnilla,
viitisen kiloa laihempana kuin vuoden alussa, lihasmuistiin tuli pieni
häivähdys siitä millaista oli käydä tanssimassa 50-kiloisena.
Toisaalta surettaa kaikki nämä menetetyt vuodet, mutta toisaalta jos olisin ollut aina se luikku kuntohirmu, en tietäisi elämästä tätä puolta, jonka olen saanut kaikkien kilojeni kanssa kokea. Saattaisin olla niitä nipoterveystätejä, joita olen vihannut kaikki nämä vuodet, kun en ole suostunut muistamaan millaista elämä oli laihana.
Tosin elämäni laihana oli yhtä vinkumista, enkä osannut lainkaan arvostaa sitä, kuvittelin 47-kiloisena olevani pullukka ja elämä meinasi romahtaa kun painoin 60-kiloa.
että oikeastaan olen saanut kokeilla raskaimman kautta ja todellakin raskaimman kautta sen, että olin todella väärässä silloin aikoinaan kun luulin että ainut onni on laihana pysyminen. En siis todellakaan itke itseäni iltaisin uneen siksi, että olen vanha, ruma ja lihava. Mutta olen tullut sellaiseen käännekohtaan, että minä todellakin laihduin tämän tulevan vuoden aikana kymmeniä kiloja. en voi enää kääntyä takaisin. Haluan liikkua ilman liikoja kiloja.
Toisaalta surettaa kaikki nämä menetetyt vuodet, mutta toisaalta jos olisin ollut aina se luikku kuntohirmu, en tietäisi elämästä tätä puolta, jonka olen saanut kaikkien kilojeni kanssa kokea. Saattaisin olla niitä nipoterveystätejä, joita olen vihannut kaikki nämä vuodet, kun en ole suostunut muistamaan millaista elämä oli laihana.
Tosin elämäni laihana oli yhtä vinkumista, enkä osannut lainkaan arvostaa sitä, kuvittelin 47-kiloisena olevani pullukka ja elämä meinasi romahtaa kun painoin 60-kiloa.
että oikeastaan olen saanut kokeilla raskaimman kautta ja todellakin raskaimman kautta sen, että olin todella väärässä silloin aikoinaan kun luulin että ainut onni on laihana pysyminen. En siis todellakaan itke itseäni iltaisin uneen siksi, että olen vanha, ruma ja lihava. Mutta olen tullut sellaiseen käännekohtaan, että minä todellakin laihduin tämän tulevan vuoden aikana kymmeniä kiloja. en voi enää kääntyä takaisin. Haluan liikkua ilman liikoja kiloja.
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Liikunnan riemut
Kun
viime syksynä aloitin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen
tanssiharrastuksen, oli ensimmäiset kerrat silkkaa piinaa. Piinaa
siksi, että kun edellisen kerran olin harrastanut tanssia olin ollut 40
kiloa kevyempi.
Vaikka en ole kärsinyt vuosien varrella nimeksikään perinteisistä polvi- ja nilkkakivuista, alkoivat nivelet olla tiukoilla, kun itämaisessa tanssissa ja bailatiinossa piti tehdä nopeita pyörähdyksiä ja liikesarjoja.
Ilman vanhimman tyttären, (joka on harrastanut tanssi jo kymmenen vuoden ajan) mukanaoloa olisin varmasti jättänyt kurssit kesken. Nyt kun kirittäjä on kotona, ei mitkään kootut selitykset auta....
Kuukauden tauko joulukuun ja tammikuun aikana aiheutti heti ongelmia, mutta nyt kun olen päässyt vauhtiin, homma alkaa tuntua suorastaan mukavalta. Nyt jo harmittaa, kun opiston piiri loppuu jo maaliskuun lopussa. Mitäs sitten?? onneksi on aikaa kehittää jotain toimintaa tilalle...
Vaikka en ole kärsinyt vuosien varrella nimeksikään perinteisistä polvi- ja nilkkakivuista, alkoivat nivelet olla tiukoilla, kun itämaisessa tanssissa ja bailatiinossa piti tehdä nopeita pyörähdyksiä ja liikesarjoja.
Ilman vanhimman tyttären, (joka on harrastanut tanssi jo kymmenen vuoden ajan) mukanaoloa olisin varmasti jättänyt kurssit kesken. Nyt kun kirittäjä on kotona, ei mitkään kootut selitykset auta....
Kuukauden tauko joulukuun ja tammikuun aikana aiheutti heti ongelmia, mutta nyt kun olen päässyt vauhtiin, homma alkaa tuntua suorastaan mukavalta. Nyt jo harmittaa, kun opiston piiri loppuu jo maaliskuun lopussa. Mitäs sitten?? onneksi on aikaa kehittää jotain toimintaa tilalle...
