Kun
viime syksynä aloitin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen
tanssiharrastuksen, oli ensimmäiset kerrat silkkaa piinaa. Piinaa
siksi, että kun edellisen kerran olin harrastanut tanssia olin ollut 40
kiloa kevyempi.
Vaikka
en ole kärsinyt vuosien varrella nimeksikään perinteisistä polvi- ja
nilkkakivuista, alkoivat nivelet olla tiukoilla, kun itämaisessa
tanssissa ja bailatiinossa piti tehdä nopeita pyörähdyksiä ja
liikesarjoja.
Ilman
vanhimman tyttären, (joka on harrastanut tanssi jo kymmenen vuoden
ajan) mukanaoloa olisin varmasti jättänyt kurssit kesken. Nyt kun
kirittäjä on kotona, ei mitkään kootut selitykset auta....
Kuukauden tauko joulukuun ja tammikuun aikana aiheutti heti ongelmia,
mutta nyt kun olen päässyt vauhtiin, homma alkaa tuntua suorastaan
mukavalta. Nyt jo harmittaa, kun opiston piiri loppuu jo maaliskuun
lopussa. Mitäs sitten?? onneksi on aikaa kehittää jotain toimintaa
tilalle...
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Kommentit