Kun viime syksynä aloitin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen tanssiharrastuksen, oli ensimmäiset kerrat silkkaa piinaa. Piinaa siksi, että kun edellisen kerran olin harrastanut tanssia olin ollut 40 kiloa kevyempi.

Vaikka en ole kärsinyt vuosien varrella nimeksikään perinteisistä polvi- ja nilkkakivuista, alkoivat nivelet olla tiukoilla, kun itämaisessa tanssissa ja bailatiinossa piti tehdä nopeita pyörähdyksiä ja liikesarjoja.

Ilman vanhimman tyttären, (joka on harrastanut tanssi jo kymmenen vuoden ajan) mukanaoloa olisin varmasti jättänyt kurssit kesken. Nyt kun kirittäjä on kotona, ei mitkään kootut selitykset auta....

Kuukauden tauko joulukuun ja tammikuun aikana aiheutti heti ongelmia, mutta nyt kun olen päässyt vauhtiin, homma alkaa tuntua suorastaan mukavalta. Nyt jo harmittaa, kun opiston piiri loppuu jo maaliskuun lopussa. Mitäs sitten?? onneksi on aikaa kehittää jotain toimintaa tilalle...