millaista oli liikkua ilman näitä kaikkia kiloja. Tänään bailatinotunnilla, viitisen kiloa laihempana kuin vuoden alussa, lihasmuistiin tuli pieni häivähdys siitä millaista oli käydä tanssimassa 50-kiloisena.

Toisaalta surettaa kaikki nämä menetetyt vuodet, mutta toisaalta jos olisin ollut aina se luikku kuntohirmu, en tietäisi elämästä tätä puolta, jonka olen saanut kaikkien kilojeni kanssa kokea. Saattaisin olla niitä nipoterveystätejä, joita olen vihannut kaikki nämä vuodet, kun en ole suostunut muistamaan millaista elämä oli laihana.

Tosin elämäni laihana oli yhtä vinkumista, enkä osannut lainkaan arvostaa sitä, kuvittelin 47-kiloisena olevani pullukka ja elämä meinasi romahtaa kun painoin 60-kiloa.

että oikeastaan olen saanut kokeilla raskaimman kautta ja todellakin raskaimman kautta sen, että olin todella väärässä silloin aikoinaan kun luulin että ainut onni on laihana pysyminen. En siis todellakaan itke itseäni iltaisin uneen siksi, että olen vanha, ruma ja lihava. Mutta olen tullut sellaiseen käännekohtaan, että minä todellakin laihduin tämän tulevan vuoden aikana kymmeniä kiloja. en voi enää kääntyä takaisin. Haluan liikkua ilman liikoja kiloja.